"Yhteinenhän on pelto ja liesi maasta elävillä miehillä ja naisilla" Naisen asema maatalousseuroissa ja niiden rinnalla 1920- ja 1930 -luvuilla.

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen naisten toimintaa maatalousseurajärjestössä ja sen rinnalla 1920- ja 1930 -lukujen maatalousvaltaisessa Suomessa. Ydinkysymyksenä tutkin naisten asemaa vahvasti sukupuolittunutta työnjakoa heijastelevassa maatalousneuvontajärjestössä, paikallisissa maamiesseuroissa, maakunnallisissa maanviljelysseuroissa sekä valtakunnallisesti Maatalousseurojen Keskusliitossa. Tutkielman ensimmäisessä osassa tarkastelen naisten toiminnan kohoamista valtakunnalliseen keskusteluun ja maatalousnaisten toiminnan muotoutumista 1930-luvulle mennessä. Toisessa osassa tutkimuskohteena on naisten osallistuminen maakunnalliseen järjestötoimintaan maanviljelysseurojen jäseninä ja työn kolmannessa osassa tarkastelen maamiesseurojen, niiden naisosastojen ja marttayhdistysten suhteita paikallistasolla sekä aktiivisten maanviljelijäpariskuntien, Aino ja Alpo Luostarisen sekä Bertta ja Juhani Leppälän, toimintaa Kerimäellä ja Sortavalan maalaiskunnassa. Tarkastellessani keskusjärjestötasoa, Suomen maatalousseurojen keskusliittoa ja Maatalousnaisia, olen käyttänyt lähteinäni Keskusliiton ja Maa- ja kotitalousnaisten keskuksen arkistoaineistoja, julkaistuja ja julkaisemattomia vuosikertomuksia sekä järjestön julkaisemaa Maa-lehteä. Lisäksi olen tarkastellut Suomalaisen marttaliiton pöytäkirjoja ja vuosikertomuksia. Maanviljelysseuratasolla päälähteinäni ovat olleet maanviljelysseurojen sekä marttayhdistysten piiriliittojen vuosikertomukset. Itä-Karjalan maanviljelysseuralta sekä Laatokan Karjalan marttapiiriliitolta ja sen edeltäjiltä on jäänyt myös arkistoaineistoa, mm. pöytäkirjoja, joiden kautta olen syventänyt tarkastelua. Paikallistasolla lähteinä on ollut Kerimäen luoteisen maamiesseuran ja sen naisosaston pöytäkirjat sekä Sortavalan maalaiskunnan marttayhdistyksen pöytäkirjat ja kirjeet. Naisten järjestäytymistä maatalousseurojen yhteyteen perusteltiin toiminnan kaikilla tasoilla maatilan yhtenäisyydellä ja miesten ja naisten toiminnalla työparina maataloudessa. Maatalouden sukupuolittunut työnjako näkyi myös järjestötoiminnassa. Vaikka marttajärjestö toi maaseudulle keskiluokkaista kotikulttuuria, halusivat maaseudun emännät toimia maatalousneuvonnan yhteydessä. Kokotalous, jossa maa- ja kotitalous olivat vuorovaikutuksessa keskenään, oli naisten järjestäytymiselle maatalousseuroihin keskeistä. Vaikka toiminta paikallistasolla muotoutui erilaiseksi, esimerkiksi Mikkelin läänissä maamiesseuroihin ja Laatokan Karjalassa sekä maamiesseuroihin että marttayhdistyksiin, ei käytännön toiminnassa ollut kovinkaan suuria eroja. Naiset osallistuivat maanviljelysseurojen järjestämään maa- ja karjatalousneuvontaan, Laatokan Karjalassa erityisen runsaasti suhteessa heidän jäsenyyteensä alueen maamiesseuroissa. Maatalousnaiset ja marttayhdistykset toimivat paikallistasolla hyvin samalla tavoin. Toiminnan pääpaino oli sekä Kerimäellä että Sortavalan maalaiskunnassa kotitalousneuvonnassa ja erilaisten tapahtumien järjestämisessä. Molemmat toimivat myös tiiviissä yhteistyössä paikallisten maamiesseurojen kanssa. Myös maanviljelysseuratasolla martoilla ja maanviljelysseuralla oli läheiset välit 1930-luvun puoliväliin saakka. Laatokan Karjalassa järjestöjen yhteistoiminta viileni, kun Laatokan Karjalan marttayhdistysten piiriliitto muuttui kaupunkilaisjohtoiseksi. Maanviljelysseuroissa saatettiin kokea marttojen itsenäisyys uhkaavaksi ja suunnitelmia järjestöjen kotitalousneuvonnan yhdistämiseksi tehtiin paikallisesti ja valtakunnallisesti. Vaikka kotitalouden merkitys kasvoi ja kotitalousneuvonta sai suuremman huomion 1920- ja 1930 -lukujen aikana, ei maaseudun emäntä halunnut keskittyä perheenemännyyteen ja kotitalouteen, vaan osallistua myös maatilan tuotannolliseen toimintaan. Asiasanat:kotitalousneuvonta, maanviljelysseurat, maamiesseurat, maatalousjärjestöt, maatalousnaiset, maatalousneuvonta, martat, Laatokan Karjala, Mikkelin lääni, Sortavalan maalaiskunta, Kerimäki